Tasavallan kongressin aloitteesta on hiljattain julkaistu laki nro 31920, jonka tavoitteena on "edistää ja kannustaa perunan tuotannon maatalousteollista toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää "Tämä on eri markkinoille" johdettujen erilaisten tuotteiden tarjontaa sekä edistää sen vientiä, mikä lisää perunantuottajien kannattavuutta." Sen määräysten valmisteluun on varattu aikaa 120 päivää.
Yleisesti mainitaan seuraavat toimintalinjat: tekninen apu perunantuottajille; perunan siementen varmentaminen; levitys- ja markkinoiden tunnistamiskampanjat; perunoiden teollistamisen rahoitusohjelmien edistäminen.
MIDAGRIn tietojen mukaan 2021-2022 kampanjassa perunan kokonaistuotanto oli 6 miljoonaa tonnia. Saman lähteen mukaan 5.2 % perunatarjonnasta käytetään teollisen toiminnan panoksena (perunahiutaleet paistamiseen, valkoinen chuño, keitetyt ja kuivatut perunajauhot, valmistetut pakasteperunat).
Perunamarkkinoiden kolme segmenttiä ovat viime vuosina edistyneet jonkin verran jalostettujen tuotteiden kehittämisessä ja kaupassa. Perustuen alkuperäiset (värilliset) lajikkeet, siruja markkinoivat ja myyvät nykyään useat yritykset paikallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla, ja viime aikoina markkinoille on tuotu kotimaisiin lajikkeisiin perustuva vodka (merkkejä on ainakin kaksi). jotka kanavoidaan pääasiassa ulkomaisille markkinoille. Kanssa keltaiset lajikkeet (Tumbay ja Peruanita), kuorittua, esikeitettyä ja pakastettua tuotetta on viety Perun markkinoille ulkomaille useiden vuosien ajan.
Valkoisessa perunassa -segmentissä useiden vuosien ajan paikallisia valkoisia lajikkeita käyttäneiden hiutaleiden lisäksi osa siipikarjaketjuista jalostaa nyt pakasteperunoita paikallisilla raaka-aineilla. Yllä olevaan on lisättävä valkoinen chuño (tunta) jonka tuotanto ja jalostus (joka on modernisoitu) on keskittynyt eteläisille vuorille ja suuri osa viedään Boliviaan. Lopuksi voidaan mainita joitain muita käsityöläisiä tuotteita, joita myydään alueellisilla markkinoilla (esimerkiksi kuivatut perunat carapulcran pohjana, tocosh, mm.).
Näistä edistysaskeleista huolimatta emme voi silti sanoa, että perunapohjaista maatalousteollisuutta olisi kilpailukykyistä. Valkoperunalastujen ja alkuperäisperunalastujen käsittelylaitoksia on olemassa, mutta esipaistettujen/kypsennettyjen pakasteperunoiden osalta ei vieläkään ole suuria tehtaita (valtaosa jalostuksesta tapahtuu urakkapalvelujen kautta).
Tässä yhteydessä kysymys on siitä, voiko äskettäin julkaistu laki auttaa tämän maatalousalan kehitystä. Huomiota herättävä seikka on se, että siinä keskitytään pääasiassa tarjontaan ja laiminlyödään itse jalostus, joka on avainasemassa eri markkinoiden edellyttämien tuotteiden saamiseksi (rahoituskysymys määrittelemättä, mistä se voi koostua). Lähestymistavan tavoitteena tulisi olla innovaatioiden edistäminen koko tuotanto-, jalostus-, markkinointi- ja kulutusketjussa, jotta yksityiset aloitteet suhtautuvat tämäntyyppisiin investointeihin myönteisesti.
Samoin kannattaa miettiä erilaisten jalostettujen tuotteiden tutkimusta ja kehitystä markkinoiden tarpeiden mukaan. Niitä voidaan mainita esimerkiksi: terveelliset välipalat luonnollisilla mausteilla, makeiset, gluteenittomat leipomotuotteet, funktionaaliset juomat (energiajuomat tai ravitsevat pirtelöt), pikaruoat (väriperunapohjaiset keitot tai soseet), luonnonkosmetiikkatuotteet, tuotteet juomateollisuudelle (vodkakokemus referenssiksi), kypsennysvalmiit perunat, biohajoavat tuotteet (pussit).
Vaikka on totta, että mahdollisuudet ovat laajat, lyhyellä aikavälillä voitaisiin ehdottaa konkreettisia tavoitteita, joilla tehostetaan kotoperäisiin lajikkeisiin perustuvien tuotteiden (joihin kuuluvat myös keltaiset lajikkeet) nykyistä kehitystä ja jalostusta ja katsotaan, miten perunasegmenttiä voidaan nykyaikaistaa. kanatehtaille, joissa on paljon parannettavaa sekä tuotannon, kaupallisen että jalostuksen tasolla. Kun tämän lain säännöksiä valmistellaan, sitä on ajateltava arvoketjulogiikalla, jotta varmistetaan kestävä interventio eri lenkeissä.
Lopuksi meidän on vältettävä tekemästä samoja virheitä kokemuksista, joilla on pyritty edistämään maataloustoimintaa maaseutualueilla, joilla mielenkiintoisista alustavista ilmoituksista huolimatta ne eivät johtaneet konkreettisiin toimiin. Kaksi tapausta voidaan mainita.
Elokuussa 2021 julkaistiin maatalouden teollistumislaki (laki nro 31339), jossa ehdotettiin kansallisen maatalousteollisuuden kilpailukykysuunnitelman (COMPEAGRO) kehittämistä, jonka edistymistä ei toistaiseksi tiedetä. Toinen esimerkki on Andien korkeiden alueiden tuotantotoiminnan edistämistä koskeva laki Laki nro 29482 (2008), jolla pyrittiin edistämään maaseudun maatalousteollisuutta (yli 3,200 XNUMX metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella sijaitseville yrityksille), eikä sekään saanut konkreettisia tuloksia. Toivotaan, että tällä kertaa on toisin ja säännökset antavat tälle laille positiivisen merkityksen.